Kirjat ja lukeminen

 

 kaksi varista samassa kuvassa

Viime yönä heräsin, kun Koirapoika kömpi tyynylle nukkumaan. Yleensä se aina nukkuu jaloissa, joten tietenkin heti ajattelin, että onko jotain vialla. Ei näyttänyt olevan, mutta uni kaikkosi. Rupesin siis lukemaan.

Murakami edelleen pahasti kesken. Niinpä päädyin ajattelemaan lukemistani. Olen aina (siis siitä lähtien, kun opin lukemaan ja etenkin siitä lähtien, kun pääsin käsiksi kirjoihin) lukenut koko ajan ja kaikkialla. Ihmiset ovat tottuneet näkemään kädessäni kirjan ja tehneet siitä johtopäätöksen, että luen monta kirjaa viikossa. Sehän ei pidä paikkaansa. Täälläkin on monia, jotka lukevat kymmeniä kirjoja siinä ajassa kun minä yhden. Pysähdyin ajattelemaan, miksi on näin. Tein sellaisen johtopäätöksen, että nopeat lukevat juonta, haluavat tietää, mitä tapahtuu, miten kirja loppuu. Minä luen sanoja, lauseita, ajatuksia.

---

Enpä sitten yölläkään päässyt monta sivua eteenpäin, kun pysähdyin pohtimaan kateutta. Kirjassa käytiin keskustelu:

 

"Tottapuhuen kadehtin teitä välillä."

"Miksi ihmeessä te olette kateellinen?"

"Te ette taida koskaan kadehtia ketään. Olenko oikeassa?"

"Saatatte olla. En muista, että olisin koskaan kadehtinut ketään."

"Juuri sitä minä tarkoitan."

 

Oli sitten pakko miettiä omaa kadehtimistani. Ainakaan tällä hetkellä en kadehti ketään. Kenelläkään ei ole mitään, mitä minun pitäisi saada ja mitä en saisi. Olen ällöttävän tyytyväinen elämääni vaikka valitankin usein. Asiat, joista valitan, ovat sellaisia, joille voisin itse tehdä jotain, jos vain viitsisin, ei sellaisia, jotka pitäisi riistää muilta. Sitten mietin, olenko joskus ennen kadehtinut jotain joltain ihmiseltä. En muistanut. Sehän voi johtua huonosta ja etenkin selektiivisestä muististani. Kovasti kaivelemalla totesin, että lapsena kadehtin muilta lapsilta sisaruksia, kotia, oikeaa äitiä ja isää. Mutta ajan mittaan totesin, että kun ei ole perhettä, on onni kokea perheetön elämä. Se on aika harvinaista herkkua.

---

Kun kadehtimisongelma oli selvitetty, luin eteenpäin, kunnes taas tuli stoppi. Kirjassa puhuttiin Japanin historiasta, etenkin maalaustaiteen historiasta ja keisareista. En ole innostunut historiasta, mutta nyt rupesi tekemään mieli tietää enemmän Japanin menneisyydestä. Yritin kuuklettaa kirjoja, mutta ei löytynyt suomeksi. Niin innostunut en ole, että viitsisin englanniksi lukea. Yksi sinnepäin löytyi Minna Eväsoja Melkein geisha. Minähän olen kirjojen ostolakossa, mutta joskus voi olla hyvä ruveta rikkuriksi. Vielä ei näin käynyt. Mutta luulen, että piakkoin.

---

Siinä kuukletellessa törmäsin kirjaan, joka on hyllyssäni.

Kävin kaivamassa sen esiin ja aloin sitten lukea sitä.

---

Väistämättä rupesin ajattelemaan, miksi nimenomaan Japani kiehtoo minua. Minulla on tuttuja, jotka innostuu Amerikasta, Espanjasta, Saksasta, Kiinasta tai Intiasta, mutta jostain syystä minulle se on Japani. Päädyin pohdinnoissani siihen, että kyseessä on pelkistys, japanilaiset puupiirrokset, tanka ja haiku -runot, muodollinen kohteliaisuus, hyvät tavat. Luulisi, että minua kiehtoisi enemmän vaikka Intian värikylläisyys ja kiihkeä elämä, mutta ei. Tosin nykyjapani ei taida olla sitä, mistä tykkään, ainakaan kaikki sen piirteet.

---

Mutta siis näin minä luen kirjoja, enkä edisty niissä. Lisäksi luen useita kirjoja samalla kertaa (ja samalla tyylillä), kirjoja eri tilanteisiin. Kun Murakami on iso, luin matkalukemisena yhden Donna Leonin. Se olikin harvinaisen kiehtova juoneltaan. Käsitteli katolisen papiston ja lasten suhteita. 

 

 

Minullahan on tämä Donna Leon -maratoni meneillään tässä sivuvirtana (ja myös Outi Pakkanen -maratoni). Kaikki Leonin kirjat ei ole niin kiinnostavia, mutta tämä oli. Se kiinnostavuushan vaihtelee. On Murakameissakin eroja. Komtuurin surma on sieltä parhaasta päästä.

---

Yksi ystäväni sanoi, ettei hän voi lukea kirjoja, koska ei ole tarpeeksi aikaa. Hänen pitäisi lukea kirja kerralla, ilman pitempiä taukoja. Hän ihmetteli, miten minä pysyn juonessa mukana, kun luen vartin pätkissä ja vielä useita kirjoja kerralla. Kyllä minä pysyn. Kirjanmerkit on keksitty, jotta tietäisi, mistä jatkaa. Eikä minua haittaa palata kirjassa taaksepäin tai vaikka aloittaa kokonaan alusta, jos tipahdan kärryiltä. Kyllä minua se juonikin kiinnostaa sen verran, että muistan, mitä on tapahtunut. Tosin jälkikäteen en välttämättä osaa juonta kovin tarkasti kuvata. Monista aiemmin lukemistani en muista oikein mitään. Sehän on hyvä syy lukea kirja uudestaan. Sen minä kuitenkin muistan, oliko kirja sellainen, että se kannattaa lukea.

---

Nyt varmaan toivotte, että en enää ikinä kuvaa lukemisiani. Palaan siis normijuttuihin.

---

Aamulenkille lähdettiin lumisateessa.

Tiet oli jo aurattu ainakin urheilukentän ympäristöstä. Siellä on ahkeria ihmisiä töissä.

 

 Tien vierustoilta löytyi kuitenkin hankea pihtaroimiseen.

Lumikylpy piristää.

---

Saunakin piristää. Tilasin saunavuoron itselleni. Kun menin seuraavan kerran ulos, huomasin ilmoitustaululla uuden viestin. Siinä luki, että meidän saunat menee remonttiin kolmeksi kuukaudeksi.

---

Koravanhus näyttää taas aika pitrsakalta ja on elämää täysi.

japanilaistyylinen värimaisema