maanantai 17. tammikuuta 2022

Retki talvipäivänä (3)

Aurinko oli laskemassa, kun saavuttiin perille

Evon  retkeilyalueelle.


Matka kesti, koska mummotettavien piti ratsastaa ennenkuin suunnistimme laavulle. Oli mukava katsella pikkuponeja ja pikkuratsastajia.

Laavukämppä on aika erilainen kuin perinteinen laavu.

Kannattaa kuitenkin huomioida kirkas jää, joka pani askeltamaan aika varovasti.

Sisällä oli lämmintä, mukavaa ja siistiä. Sänkyjä oli kuusi. Me Koirapojan kanssa nukuttiin tuossa nurkassa. Muuten mukava sänky, mutta pää kolahti muutaman kerran kattoon. Itse minä kuitenkin juuri tämän sängyn valitsin.


 Toki siellä oli saunakin. Kylpeminen oli niin kivaa, että ajattelin ottaa taas oman saunavuoron, jos sopiva löytyy.

Uimassa en kuitenkaan käynyt. Ei ollut avantoa. Ehkäpä en olisi käynyt vaikka avanto olisi löytynytkin.


 Yöllä ei tullut kylmä, sillä pieni kamina lämmitti tehokkaasti. Muuratut tiilit varastoivat tehokkaasti lämmön.


 Kun aamuaurinko nousi, herättiin uuteen päivään.

Järvimaiseman lisäksi ikkunoista näkyi kaunista metsänpohjaa. Lunta ei kyllä paljon ollut.


Koirapoika piti välillä palttoota päällään

mutta tarkeni hyvin lenkkeillä ilmankin

ja osasi ottaa rennosti, kun oli saanut ruokaa ja kun koko lauma pysyi sisällä kämpässä, eikä vaellellut jossain ulkona.

Jäätyneet pinnat haittasivat kyllä Koirapojankin liikkumista. Luisui välillä alamäkeen ja kaatuikin muutaman kerran. Onneksi minulla on hyvät nastakengät, joten selvisin. Tokihan köpöttelin kuin mummo ikään, mutta sehän kuuluu asiaan.

Kämpän varustukseen kuului myös huussi ja puuliiteri. Huussi ei herättänyt suurta innostusta, mutta puuliiteri oli oiva lisävaruste.

Ruokahan on näillä poikani järjestämillä retkillä aina herkkua. Niin oli nytkin. Mutta kyllä parasta oli nuotiomakkara, jonka erinomaisuuteen puuliiteri osaltaan vaikutti. 

Ja onhan pelkkä nuotiokin aina hieno juttu. Sinne se jäi melkein sammumaan

mutta kämpän edustalla pilkkineet miehet ottivat tilaisuudesta vaarin ja herättivät nuotion uudestaan henkiin. Olivat saaneet ainakin kaksi kirjolohta, jotka varmaan maistuivat nuotiolla.

Liukkaus aiheutti meille hiukan ongelmia kotimatkan suhteen

mutta kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa ja kotiin päästiin. Koirapoika oli uupunut mutta onnellinen kuten minäkin. Oli ihana päästä vaihteeksi pois kotoa.

 

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa täydelliseltä ajankäytöltä. Ihunainen retki!!

    Tässä sulle liukkautta ja koira joka intoilee:
    https://www.is.fi/lemmikit/art-2000005510128.html
    Kerrassaan, kyllä koirat kaikkea keksii;DD

    VastaaPoista
  2. Ihana retki. Sinulla on kiva poika, kun tuollaisia järjestää.

    VastaaPoista
  3. Onhan ollut hieno retki metsäiseen maisemaan. Makkarakin on parasta nuotiolla paistettuna.
    Kylläpä se huussikin on hyvä olla olemassa. En voi tajuta, miten sitä lapsuuden saattoi pärjätä kun oli Vain huussi, eikä vesijohtoa tai sisävessaa.

    VastaaPoista
  4. Mahtava retki! Liukkaus on nyt kaikkialla vaarana. Evästely tekee retkestä oikean retken ja nuotio on ihan parasta retkellä.

    VastaaPoista
  5. Evolla on kyllä upeat ja monipuoliset retkeily mahdollisuudet. Mummotettavilla ja seurueelle on olleet prioriteetit kunnossa, ponistelu ensin 🧡.

    Teidän viikonloppuretkenne on ollut kyllä ihana ja onneksi liukkauskaan ei ihan mahdottomia tepposia tehnyt.

    Hyvä ruoka parempi mieli.

    VastaaPoista
  6. Retki oli hieno ja lapseni myös.
    Tuo mäkeä laskeva koira on hassu. Ei Koirapoika sellaista.

    VastaaPoista
  7. Ihana talvinen retki ollut teillä. Onko Evo jossakin Hämeessä? Pienikin irtiotto kotiympyröistä tuo lisävirtaa elämään.

    VastaaPoista
  8. Hämeessähän se, lähellä Hämeenlinnaa, Lammia, Padasjokea.

    VastaaPoista
  9. Onpa teillä ollut ihana talviretki <3

    Evolla on tullut pyörittyä niin jalkaisin kuin autollakin, milloin mistäkin suunnasta ja pysähdytty syömään eväitä milloin minkin lammen rannalle tai laavulle. Ja onpa tullut joskus käytyä pilkilläkin :)

    VastaaPoista
  10. Ai niin, tuohon Emilien kommenttiin, kun ei ollut vesijohtoa ja oli vain ulkohuussi. Siihen piti - ihan ystävyydellä, ilman sarvia ja hampaita, kertomani. Enoni asuu, ei itse asiassa kauhean kaukana tuolta Evolta :), maalla yksistään, ja hänellä on ulkohuussi ja kantovesi.
    Tietokonetta ja älypuhelinta lukuunottamatta hänellä on kyllä ihan kaikki muut nykyajan vempaimet; hän ei vain ole katsonut ainakaan vielä tarpeelliseksi vetää vesiputkia taloon - tarvitsisi siihen sisarustenkin luvan :)
    Meillä on ollut tapana kokoontua viettämään laskiaista isolla joukolla hänen luokseen jo parinkymmenen vuoden ajan ja oikeastaan nyt kun Emilie sanoit, niin on aika hauska huomata, miten lapset ja nuoretkin sopeutuvat sen yhden päivän ajaksi käymään siellä ulkohuussissa, oli sitten ollut kuinka kylmä tahansa :D
    Mutta kyllä se on mukava kotiin päästyä hilppasta sisävessaan - tunnustan ;)

    Meidän punaisessa tuvassa on toki sisävessa, mutta myös ulkohuussi. Ei siis jouduta pulaan, jos sähköt katkeaa useammaksi päiväksi ja veden tulo lakkaa.

    Anteeksi Repu, kun tänne sun blogiin näin pitkään kirjoittelin, mutta Emilie sai taas ajattelemaan asioita eri kantilta, kuin pariin vuoteen, kun on olla möllöttänyt täällä omassa mökissä. Kiitos Emilie <3

    VastaaPoista
  11. Oli hienoa. Eikä huussissakaan mitään vikaa muuten, mutta oli tainnut jäädä joku tyhjennyskerta väliin ;) Minähän olen melkein puolet elämästäni ollut ulkohuussin varassa, joten tottumusta on. Mutta tykkään kyllä lämpimästä sisävessasta etenkin talvella.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.