keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Hyvin menee mutta menköön

 

Oli tarkoitus kertoa, että on ollut masis, että ei suju, että ankeaa on. Jos tällaista päästää suustaan, sitähän odottaa myötätuntoa, sympatiaa, halia tai edes taputusta olalle ja rohkaisevaa kommenttia. Ennenkuin päästin sanat paperille muistin, että viimeksi avautuessani vastaus oli "Ihan oma vika, jos ei järjestä elämäänsä niin, että se on nautinnollista!" No samaa mieltä olen, joten keskitynkin kertomaan nyt, miten hyvin kaikki on.

Se, mikä aina jaksaa ilahduttaa on vaihtelevat taivaan värit. Onneksi olen osannut hoitaa silmiäni niin, että vielä toimii näkökyky taivaiden verran. Ja kaikkea pientä hilua, jota ei erota, ei tarttekaan erottaa.

Ilman vaaleanpunaisia lasejakin on helppo nähdä elämä pinkkinä.

Olen iloinen myös siitä, että pikkuihmisillä on taito kellahtaa nurin ilman pahempia pään halkeamisia. Leikkipaikoilla valot heijastuu kauniista jäästä, mutta ei tee mieli juosta ja riehua. Pikkuihmisten tekee.

Onneksi omat lapset on jo tukevassa keski-iässä... ainakin puolet lapsista.

Erityisesti päiviäni piristää Koirapoika, joka on taas kunnossa ja jaksaa ulkoiluttaa minua.

Ei se edes näytä kovin vanhalta.

Se viettää päivät ikkunassa katsellen kävelytiellä liikkuvia. Kun näkee koiran, uikuttaa. Ääntely on ihan uusi piirre. Liittyy varmaan kuurouteen. Se ei tiedä valittavansa ääneen. Narttujen tärppipäivät ovat saaneet vanhaan herraan kovasti vipinää.

Myös kampaajani ilahduttaa. Se tietenkin, että hän jaksaa hoitaa kaljuuntuvaa päätäni, mutta nyt erityisesti se, että hän löysi afrotupsun takaraivoltani. On ruvennut tiukkaa kiharaa pukkaamaan. Sehän tarkoittaa, että päässäni on jotain elämää. Ja myös, että elimistöni jaksaa aina yllättää uusilla oudoilla jutuilla.

Jonkinlaista elämänhalua ja uteliaisuuttakin vielä löytyy. Muutaman ajan mietin, mikä ihmeen valoilmiö on lenkkipolullemme ilmaantunut. Ei tuolla pitäisi mitään olla. Pakko oli sitten kerran mennä tarkistamaan.

Siellä on siis iso talo täynnä tarpeetonta tavaraa. Näitä putkahtelee koko ajan kaikkialle. Ihmiset ilmeisesti konmarittaa ja siirtää joutavaa pois silmistä.

Nyt voisi Sus' heiluttaa raippaa ja muutkin antaa mielipiteensä. Kuntokuuri tökkii.

 

13 kommenttia:

  1. Mitäääh!! Oletko laistanut aurinkotervervehdyksiä?? Yhdestä laistosta viisi piiskaa, kolme laistoa vaihtuu ruoskaan, kissa-sellaiseen, hyi hitto!! Vanhaa verta niin että punaisena hurmeena loistaa (ja haisee). Ei se makaamalla kunto kohene, laistamalla läskit katoa!!
    Nyt punkkupullot tyjjiksi viemäriin ja läheisen metsän mielellään auttavalla asiantuntija laumalle joka hyvinkin ilahtuu käsidesin lomaan sujautetusta punkusta.
    (;D)
    Mikä siinä on kun julkisesti luvataan ja sitten laistetaan, ja vielä pyydetään piiskaamaan..kuulosta masokistin ansalta!! Senkin saamaton, arvoton mato maan mutaisen, ryömi koloosi äläkä näytää naamaasi ennen kuin on suoritteet rastitettu tehtävälistaan!!

    Oliko hyvä, vai överi? Liian hellä?

    VastaaPoista
  2. Minua kyllä lohduttaa se että huomaa että jollain muullakin on elämä harmaata. Joten KIITOS! Toivottavasi kuului sinne asti.
    Jos joku sanoo, että järjestä elämäsi nautinnolliseksi, lyö ihan tyhjää, miten?
    Mitä on nautinto? Eka; nukkuminen, hitto kun ei nukuta, ehkä vähän noin joka toinen yö. Viinistä ei tule nautintoa, eikä muistakaan ns. nautintoaineista. Karkkia ostin viime viikolla, ei ollut hyvää. Ruokakin on ihan tavallista, ei nautintoa. Ei pääse ravintolaankaan.

    Kuuklasin ihan, jos jotain tietoa löytyisi; ilo, haluilleen periksi antaminen, hemmottelu, mieliksi oleminen. Noita pitää miettiä, haluilleen periksi antaminen. Huh, ei ole Haluja! Iloa ja nauramista tulee joistakin Tv ohjelmista, kuten Suurmestari. Joku muukin naurattaa, kuten koronauutisointi lehdissä...Mieliksi ei voi olla kellekkään, kun ei ole ketään tässä...Itselleen mieliksi; koettaa vältellä saamasta koronaa, hahhaa..Huomaa että olen väsynyt...
    Kiitos Repu taas ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! On sulla hienot näkymät taivaalle.

    VastaaPoista
  3. Sinä osaat ottaa todella kauniita kuvia - olen varmaan kirjoittanut tuon ennenkin, mutta todella nautin niistä. Ihanaa, että Koirapoika voi paremmin.
    Mutta nyt huonoihin uutisiin: Sus' uhkasi raippoja kuntokuurin laistamisesta, mutta eikö niiden pitänyt olla kyykkyjä. Tai sitten jotain muuta katumusharjoitusta, esim. keskeneräisten käsitöiden loppuunsaattamista (toimii minulla). Vai mikä olisi sinulle sopiva katumusharjoitus? jotain josta olisi myös yleismaailmallista hyötyä?

    VastaaPoista
  4. Nykyajan asunnoissa ei tarvitse konmarittaa, jotta tarvitsee vuokravarastoa. Eihän niissä ole kuin pari komeroa ja keittiökaapit eteisen seinällä. Mihin niissä laittaa talvitakit, urheiluvälineet, matkalaukut, joulukoristelaatikot? Serkku osti uuden kodin, ihastelin, että siinä on kaksi vaatehuonetta, lämmin ulkovarasto ja komeroita makuuhuoneissa. Ihan kummallinen asunto, kun vertaa asuntomainoksissa oleviin. Esim niihin korkeisiin torneihin, jotka rakentuvat sinun taivaanrantaasi. Jossain lehdessä esiteltiin minimalistitytön asuntoa, mietin voiko siinä asunnossa tehdä muuta kuin istua sohvalla selaamassa tinderiä. Terveiset täältä lankakerien ja kirjahyllyjen keskeltä.

    VastaaPoista
  5. Ja tietenkin rapsutuksia Koirapojalle

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia taas kaikille.
    Hyvin herjattu Sus'. Tuota punkkupullojuttua en ymmärtänyt. Miten punkun kaataminen viemäriin vaikuttaa minun kuntoiluun. Säilyy ne tuolla korkit kiinni.
    Emilie: Pahintahan on juuri se, kun yksin möllöttää ja päivät toistuvat samanlaisina. Pitäisi olla jotain kohokohtia, mutta kun itsestään ei saa irti, eikä muut järjestä. Mutta periksi ei anneta.
    Kiitos kehuista Puikko. Ehkä herjausta parempi olisi se rangaistus. Paras olisi varmaan lisäliikunta, mutta nyt määräsin nyt itse itselleni huomiseksi siivouspäivän, koko päivä jynssäämistä, pinojen purkamista, nurkkien nuohoamista. Eiköhän se toimi. Ainakin siistissä kodissa on kivempi laiskotella.
    Saukkis on oikeassa, että useissa asunnoissa on säilytystila vähissä. Minulla on kolme huonosti suunniteltua kaappia makkarissa, ei siis mitään vaatehuonetta. On kyllä kellarikomero ja vintillä kanaverkkohäkki. Mutta kun on, mihin säilöä, niin kaikkea turhaa kertyy. Minulla olisi, mistä konmarittaa. Oliskohan se seuraavan rangaistuksen paikka.

    VastaaPoista
  7. No höhhöh! Possu oli jo aikeissa lähettää suklaata ja halikortteja lohdutukseksi, mutta sitten Repu heittäytyikin positiiviseksi! Mitä huijausta! mutta ajatellaan positiivisesti ; Jääpähän Possulle enemmän suklaata. ;D

    VastaaPoista
  8. Jospa väittäisin valehdelleeni. En minä mitään positiivista...

    VastaaPoista
  9. Hyvä koirapoika! Hienot kuvat hänestä. Täällä olisi yksi juoksuaikainen tyär, jonka juoksu ei lopu ollenkaan. No, kun tammikuu on taputeltu ollaan paremmalla puolella. Ei ihme että välillä masentaa, se lienee meidän Suomalaisten kansantauti. Totta tuokin että lapset osaavat kellahtaa niin mainiosti, mutta kun itse rojahtaa niin on luita poikki, ronkat mustata ja olkapää vihottelee lopun elämää. Valoisaa talvea ja koiralle paljon haleja. Hän komea poika 💙

    VastaaPoista
  10. EPEK (Ei Pysty Ei Kykene) iske aina välillä. Hetkittäin se on on. Tsemppiä suosta nousuun, mutta varo jäätä!

    VastaaPoista
  11. EPEK onkin siis ihan vain perustauti.

    VastaaPoista
  12. Tulin tänne kommentoimaan kun liittyy vähän siihen mistä blogissanikin jutellaan.
    Innostus, masis, eihuvitus jne.
    Eiköhän kaikki ihmiset koe joskus alakuloa. En kutsuisi sitä masennukseksi. Alakulon jälkeen on hieno fiilis kun on taas intoa ja energiaa. Eihän me voida jatkuvasti olla 100% vireessä. Kaivataanhan me ruokaakin vaihtelua, miksei sitten vireystilaan tule aaltoja :)
    Kiitos kun kävit kommentoimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakulo on hyvä sana, mutta masennus kuulostaa isommalta. Enhän minä oikeasti ole masentunut, en kunnolla alakuloinenkaan, kunhan värittelen juttuja.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.