Jäätävä retki (8)

Olin suunnitellut siivouspäivää, kun alkaa pöly haitata elämää. Koirapoika tosin tykkää kaivella kaikenlaisia tavarakasoja, joita tänne on kertynyt. En kyllä Koirapoikaa ajatellut, kun päätin vaihtaa siivoamisen retkeen. 

Oli vain taas vaihteeksi niin perin tympeä päivä.

Jäätävä retkestä tuli heti kotipihalta lähtiessäni. Vaikka on alla hyvät nastarenkaat, on pakko köpötellä varoen ja lyhyin askelin.

Minun palstani on tuolla horisontin puolella. Olen vähän suunnitellut ensi kesää. Pyysin naapuria tiputtamaan hesarinsa mulle. Kasaan niistä yhden (tai ehkä useammankin) pinon nurkkiin. Keväällä sitten peitän koko kasvimaani paksulla hesarikerroksella. Antaa ainakin lisäaikaa taistelussa rikkaruohojen kanssa.

Retkellä koukkasin lintuihmisten polkua tervalepikköön.

Retkestä teki jäätävän myös kamerointi. Metalli on aika kylmää paljaisiin käsiin. Vuosia sitten sormeni eivät koskaan palelleet, mutta monta pakkastalvea kameran kanssa ovat herkistäneet kylmälle.

Olisihan tästä saanut myös jäljet lumessa -retken, mutta eiköhän siihenkin vielä tule tilaisuuksia.

Koirapoikaa en ottanut mukaan, vaikka se onkin taas kunnossa. Ajattelin, että ehkä kuitenkin liikaa, kun retki kesti pari tuntia ja kilometrejä kertyi kymmenisen. (Tosin kännykkäni väitti, että kilometrejä tuli 1,26. Taisi hyytyä pakkasessa sekin.) Tässä kohtaa kyllä ajattelin Koirapoikaa, että josko taas keväällä istuskellaan täällä yhdessä. Tämä on kallio, jossa olen paljon viettänyt aikaa koiran kanssa.

Aika tiheässä näyttäisi olevan  taloja vastarannalla.

Tällä puolen voisi kuvitella melkein olevansa erämaassa, kunhan vain muistaa katsoa oikeaan suuntaan.

Joku oli kaatunut.

Joku oli sulanut.

 Ja meri oli tulvinut

pelloille asti.

Minä härnäsin ohikulkijoita kuvaamalla rastaita. Jäivät kuikuilemaan, että onko joku rari eksynyt pusikkoon.

 Jäästä

 ja paljaasta maasta huolimatta ihmiset jaksoivat hiihtää. Ehkä heille on suotava tämä muutaman viikon ilo. Eikä hiihtäjistä ollut nyt riesaa, vaikka poluillakin heitä oli. Vauhti pysyi hitaana, kun jäämuhkurat ja kivikot hidastivat. Yksi pyöräilijä kyllä meinasi saada minut kumoon, mutta olin nopeampi ja onnistuin väistämään.

 

Tästä joskus menneinä hyvinä aikoina kapusin oikotietä. Nyt käytän suosiolla kiertoteitä.

---

Ja kun kaiken tämän jälkeen vedin 75 kyykkyä ja hauiskääntöä, en enää kyennyt kuin kahteen hyvään huomeneen. Ja enköhän ihan vain laiskottele tässä loppupäivän. Ei ne pölypallerot mihinkään katoa ja itseasiassa mitä isompia ovat, sitä helpompi ne on havaita. Siivous helpottuu.