Väsyneenä uuteen päivään?

Minä nukun yleensä ihan hyvin, mutta ei taida kuusi tuntia olla ihan riittävästi. Sen verran kuitenkin, että kun herään, en enää saa unta. Uniapneahässäkän lisäksi minulla on uusi tehokeino. Tyyny jalkojen välissä on poistanut lonkkakivun, mikä ikävästi häiritsi unta. Yhtenä yönä tosin heräsin vasemman käden keskisormen nivelkipuun. Ei pitäisi olla koko ajan näyttämässä keskisormea. Siinä nivelet kuluu.

Kauniita aamupalakattauksia jotkut esittelevät, joten miksi en minäkin. Maitokahvia puoli litraa. Edelleen sitä pahaa kuten väristäkin voi päätellä. Kaurapuuroa maitoon keitettynä vanhentuneista Kinnarin tilan höyryttämättömistä hiutaleista. Ovat tosi hyvänmakuisia, mutta pussia käännellessäni totesin, että säilyvyysaika on suht lyhyt. Hyvälle tuo puuro silti maistuu. Lisukkeena on kylmäpuristettua kotimaista luomurypsiöljyä, torilta kesällä poimittuja nyt pakasteesta sulatettuja puolikoita ja iso kotimainen vapaan kanan muna. Yritän kyllä yleensä ostaa ulkokanojen munia, mutta ei ollut viimeksi.  - Tosin yleensä ostan naapurilta kennoittain. 

---

Kuvausten aikana kaikki ehti jäähtyä, mutta hyvin meni alas. Ruoka oli hyvää ja kahvi kävi kahvista. Kuten huomaatte syön suoraan kattilasta, koska en viitsi siirtää puuroa lautaselle. Miksi siirtäisin. Tulisi vain lisää tiskiä. Tämä toimii hyvin näin yhden ihmisen taloudessa. Taustalla häämöttää 1000palanpalapeli, joka on ollut kesken kuukausia. Saa pölyyntyä tuossa odottamassa aikaa, jolloin ehdin sitä taas tehdä. Yksinasumisen hyviä puolia tämäkin, että keittiön pöydän voi täyttää palapelillä. Eikä tässä ole vieraitakaan luvassa. Ja jos olisi, mahtuu tässä pari ihmistä kahvit juomaan.

Pieni palapeli ei pölyynny, kun odottaa pussissa.

 

 Tiistai 10.12.2024 

Niin mukavaa kuin Rymyn kanssa olikin, päätti Milli heti aamulla, että hänen piti jatkaa matkaa. Rymy halusi tehdä hänelle runsaat eväät mukaan, lähtipä vielä saattamaan alkumatkasta. 

Kun mäki laskeutui alas metsikköön, Rymy kääntyi takaisin. Hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi puiden katveessa vaan kaipasi avointa taivasta ylleen, kun oli asunut koko ikänsä puuttomalla mäellä. Lämpimät halauksen vielä eron hetkellä ja kumpikin lähti omaan suuntaansa. 

Milli käveli valkeiden koivunrunkojen keskellä, kun takaa kuului juoksuaskelia. Rymy sieltä rymysi pensaikon läpi. 

”Odota, odota. Minua vähän säälittää sinun yksinäinen matka, joten haluan antaa sinulle tämän korttipakan. Voit vaikka pelata pasianssia, jos tuntuu ikävältä. Tai, jos korttipeli ei kiinnosta, tämä auttaa ruuan etsinnässäkin. Metsästä löytyy varmaan vielä sieniä. Et ehkä tunne kaikkia, joten tästä on hyvä tarkistaa.” 

Milli liikuttui Rymyn huolenpidosta. Taas halattiin ja erottiin. 

Koivikossa oli helppo kävellä, mutta yöpaikkaa ei oikein löytynyt, joten Milli päätti vain kävellä yön tullen eteenpäin kunnes joku majapaikka löytyisi.