Joulu on taas, joulu on taas

Kattilat täynnä puuroo.

(vaikka en ole jouluihminen, on minulla jotain traditioita lahjojen lisäksi, nimittäin riisipuuro ja joulurauhanjulistus - joulurauha on hoidettu, mutta puuroa riittää vielä - puuroon ei siis sotketa mitään sokeria tai kanelia vaan se maustetaan kunnon lämpäreellä voita - tai siis tässä tapauksessa merisuolaingmariinilla - lupasin tohtorille lopettaa suolaisen voin syönnin, mutta päätin, että joulu tekee poikkeuksen - tosin siinä paketissahan on vielä, mitä ottaa, eikähän ruokaa voi heittää pois - joten suolaa ja rasvaa riittää varmaan vielä ensi vuoden puolelle...)

Joulu on siis kunnialla hoidettu. Lahjoja tuli jaelluksi, mutta tulipa niitä saaduksikin, kaikenlaista ihanaa ja yllättävää. Aattoiltana myöhällä satoi sen verran lunta, että saatiin valkea joulu ja tänään aamulla oli jo pakkastakin ja hankikanto.

 

 Hienosti kimalteli lumi.

 (Huomaatteko, että Koirapoika on salaisesti Batman.)

Joulukalenteri on tyhjennetty. Käsistään käteviltä tuli vähän ylimääräistäkin.

Mustan lankakalenterin viimeinen luukku oli selvästi minua ajatellen täytetty punaisella. Nyt pitää ruveta kokeilemaan kaikkia uusia ihania lankoja, joita olen saanut.

Parit kintaat neuloin, mutta toiset jäi kuvaamatta.

Lenkkimme varrelle oli tullut tällainen outo sarvipää. Koirapoika sitä kovin ihmetteli.

Enkä kyllä minäkään moista ole ennen nähnyt.

---

Tuon kirjallisen joulukalenterin suhteen, odottelen vielä ennen tulosten julkistamista.