Luukku 13

Dougal Dixon: Ihmisen jälkeen, tulevaisuuden eläinkunta

Kuoppaisen matkan jälkeen aluksemme laskeutui uuteen maailmaan, uudelle planeetalle. Tämä ei tainnut olla mikään tulimaa, sillä sitä peitti tasainen vesikerros, jossa kaikenlaiset hirviöt ja epäsikiöt kahlasivat. Suurin osa oli meille ihan tuntemattomia, mutta näimme ainakin fenixlintuja, yksisarvisia, seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä. Futurologi ilmoitti heti, että tulevaisuutemme täällä olisi tuhoontuomittu. Emme ikinä selviäisi hengissä, jos astuisimme tälle planeetalle. 

 

Minua kuitenkin kiehtoi mahdollisuus tutustua näin omituiseen ympäristöön uusine eliöstöineen. Yritin saada seuralaiseni vakuuttumaan, että voisimme käyttää edes pienen hetken alueen tutkimiseen. Maalailin kaunopuheisesti mielikuvia kunniasta, joka tutkimuksista seuraisi:

"Tämähän on ainutkertainen mahdollisuus saada nimemme kuolemattomien tutkijoiden kirjaan."

Ehdotukseni ei ottanut tulta alleen, mutta osaan minäkin olla jääräpäinen. Selitin ja intin ja vakuuttelin tuntikausia. Myöhemmin ajattelin, että ehkä olisi kannattanut joustaa hieman, sillä Futurologi yksinkertaisesti tönäisi minut alas ilmoittaen, että lyhytkin elämä on parempi kuin maineikas kuolema. 

 

Jäin seisomaan vyötäröä myöten veteen, kun pyyhe lepatti tiehensä ja samalla koko muu tutkimusretkikunta. Tuli aika yksinäinen olo. Ja voin nyt myöntää, että kyllä minä pelkäsinkin.

Kirjapisteet:

Possu 5

 Saukkis 2

Laiskiainen 2

AnonyymiA 2

Puikoillanikin 1

Pöllö 1

Kirjankansipisteet:

Pöllö 7

Possu 3

Laiskiainen 3

AnonyymiA 1 

Papukaijamerkit:

Puikoillanikin 🐦

Laiskiainen 🐦