Luukku 17

J.R.R. Tolkien: Gondolinin tuho

 En usko haluavani enää koskaan lentää luudalla, sen verran rajua oli matkan teko. En ole ymmärtänyt, että noidat ovat kuin pikku lapsia, haluavat vain leikkiä ja pelehtiä. Kun he huomasivat, miten minua pelottaa roikkua pää alaspäin luudalla, kaikki tekivät silmukoita ja mielettömiä taitolentonäytöksiä koko matkan. Välillä minut tiputettiin luudalta. Putosin kuin kivi alaspäin ja vaikka aina joku luuta poimi minut kyytiin ennenkuin iskeydyin johonkin avaruuskiveen, en voinut hillitä kauhunhuutoani. Ja jokaista huutoa seurasi hillitön naurumyrsky. Myrskyn silmässä ei ole mukava olla.

Mutta loppuihan se aikanaan. Lupauksen mukaan noidat laskivat minut uudelle planeetalle, jossa retkikunta oli jo täydessä työntouhussa. Futurologi katsoi minua hiukan katuvasti, mutta tyytyi toteamaan:

"Kylläpä se kesti. Me olemme jo aloittaneet kaivuutyöt. Tämä näyttää aika lupaavalta paikalta. Näiden kallioiden alla tuntuu asuvan kuumuus. Kun laittaa korvan maata vasten, voi melkein kuulla liekkien rätinän. Mitä ajattelet, onko tämä se oikea paikka?"

 

"Täällä näkyy kyllä olevan jo asutusta. Mikä tuo kaupunki on? Ketä siellä asuu? Olemmeko me tervetulleita tänne? En haluaisi aloittaa utta elämää tappelemalla"

"Emme ole vielä käyneet kaupungissa. Odottelimme sinua siltä varalta, että asujaimisto on taas jotain outoa rotua. Mutta muuten tämä kyllä vaikuttaa lupaavalta. Arkeologin mielestä mitään pahaa ei löydy tämän paikan menneisyydestä ja Astrologikin pitää paikka vakaana."

"No, eiköhän meidän pidä sitten mennä tutustumaan kaupunkiin."

Kirjapisteet:

Possu 5

 Saukkis 3

Laiskiainen 2

AnonyymiA 2

Puikoillanikin 2

Beate 2

Pöllö 1 

Kirjankansipisteet:

Pöllö 10 

Laiskiainen 4

Possu 3

AnonyymiA 1 

Papukaijamerkit:

 Laiskiainen 🐦 🐦

Puikoillanikin 🐦

Possu 🐦