Luukku 23

Mikko Rimminen, Kyösti Salokorpi: Hämärä luonto

Juhlat olivat rajut ja pitkät. Seuraavan aamun herääminen ei sujunut kovin hyvin, eikä peilikuva näyttänyt hehkeältä. Itseasiassa en tunnistanut itseäni ollenkaan. Ehdin pelästyä aika tavalla ennen kuin tajusin, että olin nukahtanut jokin naamio kasvoillani. Ilmeisesti eilen oli naamiaiset. Ja ilmeisesti oli tullut juhlittua kunnolla, kun mielikuvat olivat hiukan hämäriä. Tansittu ja laulettu oli, mutta nyt ei otettu videoita juhlimisesta vaikka molemmat Serafadit olivat täysillä mukana.

Iso mukillinen maitokahvia ja lautasellinen korvapuusteja selvitti pääni nopeasti. Hyvästeltiin hallitus, joka oli ollut bilettämässä meidän kanssa. Serafadeista se pääministeri lähti oppaaksemme. Häntä ei öinen juhliminen näyttänyt väsyttävän ollenkaan. Ripeää vauhtia hän ohjasi meidät kuusikon katveeseen kotimatkalle.

Talvipäivähän ei ole pitkä, joten nopeasti hämärä alkoi peittää metsää. (Älkää kysykö, miksi yhtäkkiä olikin talvi tai mistä se kuusikko ilmaantui. Kuuset kai olivat kasvaneet siemenistä ja jos kerran oli kohta joulu, niin pakkohan silloin oli olla talvi.) Oppaamme tuntui kuitenkin erehtymättömältä, joten jatkoimme matkaa ja vasta pimeän jälkeen pysähdyimme yöpymään pieneen majataloon. Seurueemme ei paljon puhellut. Ilmeisesti juhliminen oli hillinnyt muidenkin hilpeyttä.

Kirjapisteet:

  Saukkis 7

Possu 5

Laiskiainen 4

AnonyymiA 2

Puikoillanikin 2

Beate 2

Pöllö 1

Kirjankansipisteet:

Pöllö 15

Laiskiainen 5

Possu 3

AnonyymiA 1 

Papukaijamerkit:

 Laiskiainen 🐦🐦

Puikoillanikin 🐦🐦

Pöllö 🐦🐦 

Possu 🐦🐦