perjantai 18. joulukuuta 2020

Luukku 18

 

Elisen luolaretken jälkeen oli mukava liikkua ruohometsässä ja nähdä sinitaivas. Sää oli yllättävän kesäinen vaikka oltiin yli joulukuun puolivälin. Retkeilijöitä ei yhtään haitannut lumen puute, sillä maasto oli yllättävän epätasaista. Jos kannot ja kuopat olisivat olleet lumen peitossa, olisi kävely ollut hankalaa ja koko retki jätettävä tekemättä. Nyt Jääluu oli pyytänyt hotellilta eväät, joten koko päivä voitiin samoilla metsässä. Jättimäisten ruohojen lisäksi alueella kasvoi isoja varpukasveja ja jopa kokonaisia puita siellä täällä. Kasvien joukossa oli paljon molemmille uusia pikkueläimiä. Jonkun sarvijaakon kiipeilyä puun rungoilla olisi voinut seurata tuntikausia. Seuranta loppui kuitenkin äkisti, kun pieni lisko livahti puun kolosta ja nappasi pitkällä kielellään sarvijaakon. Jääluuta vähän säälitti, mutta sellaista elämän kiertokulku on.

Tämä olikin viimeinen retkipäivä. Aamulla pitäisi lähteä kotimatkalle.

Pisteet:

Saukkis 8
Possu 2 🐦
Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦
Laiskiainen 2
AnonyymiAnne 1 
Marika 1

5 kommenttia:

  1. Annika Idström: Sinitaivas
    T Saukkis

    VastaaPoista
  2. Elämän kiertokulku Novellikokoelma, sis mm otsikon nimisen kertomuksen

    VastaaPoista
  3. Saukkis ei taida nukkua ollenkaan �� t. Possu

    VastaaPoista
  4. Vielä ehtii Possu, Beate ja Sus' tasoihin Saukkiksen kanssa.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.