tiistai 22. joulukuuta 2020

luukku 22

 

 "Taas on uusi päivä ja uudet jutut", ajatteli Jääluu aamulla. Vuoden pimeimmän päivän jälkeen oli syytä lähteä tutustumaan lähitienoisiin, jos siellä vaikka olisi jotain uutta ja outoa. Eikä siinä kauan tarvinnut kuljeskellakaan, kun jotain outoa tapahtui.

"Kummajainen astuu kehiin", totesi Leo, kun löysi meritähden ikivanhan puun juurelta. 

Siinäpä sitten joukolla mietiittin, mistä moinen merieläin oli seudulle tullut. Pitkähampaalla oli tietenkin vedenpitävä selitys vesieläimelle:

"Tämähän oli muinaisina aikoina litorinameren pohjaa. Varmaan silloin täällä eli noita jättimäisiä meritähtiä."

"Mutta miksi se löytyi vasta nyt, jos se on ollut täällä ikuisuuksia?" ihmetteli Leo

"Varmaan noidat tekivät täällä taikojaan yöllä", sanoi Jääluu. "Niillähän on tapana kerääntyä yhteen juhlimaan talven seljän taittumista."

"Minkä seljän?" kysyi aina utelias Leo.

"Se on niinkuin selän, talven selän. On muinainen tapa puhua talven seljästä. Se taittuminen tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin valo lisääntyy."

Että näinkin henkeviä Mammuttilassa puhuttiin joulun alla.


Pisteet:

Saukkis 8
Possu 4 🐦
Beate 3 🐦
Sus' 2 🐦
Laiskiainen 2
AnonyymiAnne 1 
Marika 1
Puikko 1


3 kommenttia:

Beate56 kirjoitti...

Kummajainen astuu kehiin: Jonas Gardell

Puikko, koukku ja ompelukone kirjoitti...

Voi ei, minäkin olisin sanonut tuon Kummajainen astuu kehiin. Testataan jotain muuta: Eino Turtiainen: Ikuisuuksia

Olifantti kirjoitti...

Beate tiputti Suen pronssilta