Leo heräsi aamulla ensimmäisenä ja hiipi katsomaan laaksoa. Mutta niinhän siinä kävi, ettei siellä ollut enää yhtään vettä jäljellä. Näkyi vain paljasta kalliota ja jotain sitkeitä sammalmättäitä. Kun Leo palasi sisälle, olivat muut jo aamupalalla.
"Ei ole enää merta", totesi Leo. "Jäi vain muistoihin kaukaiset hetket sisämeren äärellä."
"Ei siitä kovin kauan ole", sanoi Jääluu
"Ei ole, ei. Mutta tuntuu kuin se olisi ollut unta vain. Kun nyt katselee laaksoa, ei pysty käsittämään, että se oli eilen meri. Mukavaa, että satuin sen kuitenkin näkemään. Varmaan kaikki ihmettelevät, kunhan kerron siitä kotona."
Haikea mieli meinasi tulla Jääluulle, kun Leo puhui kotiinpaluusta. Mutta eipä siinä kauan ehtinyt haikeilla, kun oli taas uusi jännä päivä edessä. Oli talvipäivän seisaus eli vuoden pimein päivä ja silloinhan sattuu kaikkea outoa.
Pisteet:
Sus' 2 🐦
Kaukaiset hetket ( Kate Morton)
VastaaPoistaKun nyt satun olemaan koneella, niin ei tule muille tilaisuutta. Possu kirii.
VastaaPoistaPossu paketoi mitalihaaveeni ja lähetti ne kauas, pois vieraille maille, nyt aaveeni toivon mitalia kantaa saa.
VastaaPoistanimimerkillä kirjoitanpas minä nyt omituisia kommentteja?
Pronssikin on mitali.
VastaaPoista