Vaikka iltaisin on välillä tosi kauniita auringonlaskuja, ovat aamut harmaita ja kalseita. Suunnitelmissa on aloittaa taas pitkät aamukävelyt ennen kahvia, mutta ei nyt vielä tänään. Tekosyynä vaikka se, että eivät nuo polut ole edelleenkään kokonaan sulia. Mutta jonain aamuna pitää vain temmata itsensä irti jähmeydestä, pukea lenkkivaatteet päälle, ottaa koira mukaan ja lähteä. Melko pian se taas vakiintuu aamurutiiniksi ja osoittautuu hyväksi tavaksi aloittaa päivä. Tällä viikolla jää nuo liikunnat muutenkin kovin vähiin, kun on muuta ohjelmaa. Tänään on mummoilua, joka nykyisin on aika harvinaista herkkua. Mieluusti noita mummotettavia tapaisin useammin, mutta vanhemmat päättävät. Lupasin mennä jo puolilta päivin poimimaan nuoremman tarhasta, joten eipä tässä paljon muuta ohjelmaa tarvitse tälle päivälle.
(Minulla on edelleen vähän alavireinen ote elämään, mutta siitä se heilahtaa toiseen suuntaan.)
(Minulla on edelleen vähän alavireinen ote elämään, mutta siitä se heilahtaa toiseen suuntaan.)
Minäkin ihailin eilen ihania vaaleanpunaisia iltapilviä -ja aamulla kokoharmaata taivasta!
VastaaPoistaIkuisuuspainojasi tässä katsoin ja huomasin, että painosi on komeasti laskusuunnassa. Olet päässyt jo alemmalle kymmenluvulle. Siitä ainakin voit olla hyvillä mielin. Minä en ole edes käynyt tänä vuonna kertaakaan vaa' alla.
VastaaPoistaNyt on aamukin kirkas.
VastaaPoistaOnhan se paino laskusuunnassa, mutta ei minusta kovin komeasti. Pääasia olisi kuitenkin, että hiipisi alas eikä ylös. Minä käyn joka aamu vaa'alla, kun haluan tietää, missä mennään.